Pitkään aikaan ei ole tullut tänne kirjoiteltua, joten nyt korjaan asian. :>
Vanhimman poikassarjan poikaset (Geophagus winemilleri) ovat pian puolivuotiaita. Niillä on pituutta 5 senttiä, ja olemme jo myyneet niitä hyvän satsin uusiin koteihin.
Muutama päivä sitten yhdistimme sarjan 1 ja 2 200-litraiseen, sillä kakkossarja oli viimein kasvanut tarpeeksi isoksi. N. 2,5-3-senttisinä ne olivat tarpeeksi isoja siirtymään isompiensa seuraan ilman, että niillä oli riski joutua toisten syömäksi. 3-sarja oli aiemmin poikashäkissä 200-litraisessa, ja ne siirtyivät 50-litraiseen kakkosarjalaisten muutettua sieltä pois.
Muuten ei ole hirveästi mitään uutta tapahtunut. Haarniskamonnit lähtivät uuteen kotiin, ja nyt tonkijat saavat olla rauhassa. Vilkkaat ja ahnaat haarniskamonnit kävivät ruoka-aikaan suoraan muiden kiduksilla ja suussa, joten saivat lähteä muita kiusaamasta.
N. kk sitten 1125:seen muutti vihertulipleko, L200, Baryancistrusdemantoides,"High Fin Green Phantom Pleco". Se sai nimekseen Legolas. :p
Kokoa Legolaksella on n. 15 senttiä. Se on kotiutunut hyvin, ja on hyvin aktiivinen ja liikkuvainen sekä kaunis pleko.
Winemilleri-poikaset ovat kasvaneet hyvää vauhtia, ja isoimmat niistä ovat jo n. 20mm pituisia. Tällä hetkellä kaksi nuorta paria suuhautoo taas. Koska ei ole mitään tämän kummempaa kerrottavaa, niin tässäpä kuvia! :>
Poikaset syö ahnaasti:
Suuhautoja
Kutua hyvässä piilossa
Prince of Darkness
Pusu
Nuori winemilleri
-II-
Irokeesi pystyssä
Aikuinen Geophagus Winemilleri
Poikasia
Tällä kertaa myös kuva yhdestä viljakäärmeestämme.
Ares ja shakkimaha
Poikasia survari-tabletilla.
Poikasia
Wanha kuva! Sauron meille tullessaan, kokoa n. 4 cm silloin
Pitää näemmä paikkansa, että winemilleritkin ovat oikeita lisääntymiskoneita, kun alkuun pääsevät. Meillä on nyt siis kolme nuorta, kutevaa pariskuntaa, vaikka yksikään ei ole lähellekään aikuiskokoaan.
Ensimmäinen poikue kasvaa jo hyvää tahtia.
Ensimmäinen poikue tosiaan kasvaa hyvää vauhtia poikasaltaassa, ja niitä on ainakin 40 kpl. Nyt samaisten poikasten vanhemmat suuhautovat jo toista poikuettaan. Samaten kaksi muuta paria on kutenut ja juuri aloittanut suuhaudonnan. Jösses.
Viimeinkin laadukkaampaa kuvaa kudusta, ja sen vahtimisesta.
Kaikkia emme kyllä mitenkään voi "pelaastaa" poikasakvaarioon, koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu. Nämä ovat myös sen verran isoja kaloja aikuisina, etteivät useimpiin akvaarioihin edes mahdu. Täytyy siis toivoa, että luonnonvalinta (alias haarniskamonnit) karsivat poikueita ja kutuja jonkin verran.
Muuta randomia:
Sauron & Morgoth ovat alkaneet viimeinkin liikkua esillä kunnolla.
Viime aikoina onkin tapahtunut hurjasti! Saimme eräiltä tutuiltamme 7 kpl nuoria winemillereitä neljän vanhan möllön seuraksi. Ne ovat vasta n. 1,5-vuotiaita, ja ehkä vain 1/4-osan siitä koosta, mitä aikuisina tulevat olemaan. Kuitenkin näistä "teineistä" on muodostunut jo kaksi kutuparia!
Innostuimme kovasti, kun näimme ensimmäisen parin kuteneen. Ne olivatkin valinneet hyvän paikan: kutu oli altaan vasemmassa päädyssä, 50cm korkeudella pohjasta ja puupalalla, jota suojasi oksa ja paludaarion kasvien juuria. Myös kuuvalo oli aivan kudun vieressä. Emme silti odottaneen liikoja, sillä olihan tämä ns. teinivanhempien ensimmäinen kutu. Toinenkin pariskunta on nyt kutenut kahdesti, mutta kudut eivät ole joko hedelmöittyneet, tai sitten jokin muu on mennyt vikaan, koska ne ovat lopettaneet suuhautomisen parissa päivässä.
Kutua vahtimassa.
Ensimmäiset teinivanhemmat osottautuivat kuitenkin varsin hyviksi vanhemmiksi! Ne oikeaoppisesti löyhyttelivät raikasta vettä kudulle, ja pitivät muut kalat kaukana. Melko nopeasti ne kuitenkin ottivat kudun suuhun, n. 1,5 vrk kutemisesta. Tällöin kutupalleroissa oli silmin nähtävillä pienet, mustat pisteet. Winemillerit ovat suuhautojia, eli ne ottavat kudun suuhunsa ja hautovat sitä siellä, kunnes poikaset ovat uimakykyisiä. Vaikka useimmiten kudun ottaa haudontaan vain toinen vanhemmista, meillä molemmat hoitivat haudontaa yhtä aikaa. Luulen sen kuitenkin johtuvan siitä, että molemmat ovat sen verran pieniä, ettei kumpikaan olisi voinut tehdä sitä yksin.
Hieman yli viikon päivää teinit hautoivat kutua (ja poikasia) suussaan. En huomannut, söivätkö ne mitään sinä aikana, mutta en ihmettelisi täyttä paastoakaan.
Video, toinen teinivanhemmista suuhautomassa. Eli se pyörittelee munia suussaan, jotta kaikille riittää raikasta vettä ja happea.
Kun poikaset olivat kuoriutuneet, vanhemmat pitivät niitä vielä suussaan. Sitten ne alkoivat päästää niitä välillä ulos syömään. Ne valitsivat suojaisen paikan, ja päästivät vielä huonosti uivat poikaset ulos. Me olimme jo pari päivää aiemmin laittaneet 40-litraisen poikasaltaan toimintakuntoon, ja seurasimme tiiviisti poikasten kehitystä.
Ensimmäistä kertaa ulkona!
Äidin alla turvassa.
Video, poikasten hoitoa ja ensi kerta ulkoilemassa.
Seuraavana päivänä Marko sai poikaset "vierotettua". Eli, kun ne pääsivät taas ulos, ja olivat jo selkeästi uintikykyisiä, Marko imi ne varovasti lapolla ämpäriin ja siirsi poikasaltaaseen. Tonnisessa ne olisi hyvin pian syöty kaikki.
Poikasaltaassa.
Emme ole pystyneet laskemaan poikasten tarkkaa määrää, mutta niitä on arviolta 30-40 kpl nyt poikasaltaassa kasvamassa. Ne ovat syöneet hyvin ja kasvaneet hyvää vauhtia. Siirrosta on nyt 12 vrk.